Reissu Terbmisjärvelle elokuu 2023

Terbmisjärvelle kalaan. Leiri pystyyn ja siitä sitten päiväretkiä. Tämä oli suunnitelma. Tällöin ei niin haittaisi vaikka vähän rinkassa painoakin, kun ei sitä tarvitse täytenä kantaa kuin ensimmäinen päivä Terbmisjärvelle, johon siis leiri. Hieman toisin toteutui. 

1. pv. 20.8. Olimme olleet Ylläksellä yötä ja ajoimme sieltä osin huonokuntoista (mutta reissun jälkeen jo kunnostettua!) tietä Kilpisjärvelle. Matkalla kävimme Kaaresuvannossa lounaalla. Kaaresuvannossa on kuulema kunnan nettisivujen mukaan "oma jännittävä tunnelmansa". Jollain tavalla koko reissusta, Kaaresuvannosta ja sittemmin helikoptereista erämaassa tulikin mieleen Alaskan erämaat. Kaaresuvantohan on rajakylä ja meininki oli kansainvälistä lounaalla. 

Lähtö taipaleelle Kilpisjärven Luontokeskuksen parkkipaikalta tapahtui joskus noin kello 16. Pidimme suunnitelman avoimena, Terbmisjärvelle ei olisi pakko tänään ehtiä, Paihkasjärvi kävisi myös yöpymiseen, tai jos oikein haluaisi ottaa iisisti niin jäisi jo Cahkaljärvelle. 

Ensimmäinen kilometri oli ylämäkeä ja soijaa puski. Koiria oli mukana 1 x labradori ja 1 x kääpiövillakoira. Kulkivat toistaiseksi ok. Aika kivikkoista polkua välillä. Cahkaljärvellä näytti hienolta, ja jo aika erilaiselta kuin lähtöpaikalla. Tänne voisi ihan hyvin tehdä päiväpiston autolta, tai yhden yön reissun. Täällä ollaan jo "pois tieltä" ja hienot maisemat.

Cahkaljärven rantaa.

Matka eteni verkkaisesti, aurinko enimmäkseen paistoi ja Saana näyttäytyi jo aika erilaiselta kuin niin usein tieltä autosta nähtynä.

Saana

Totesimme, ettemme kerkeäisi tänään kuin Paihkasjärvelle. Siellä sitten vähän makkaran paistoa risukeittimellä kevytuntsikat päällä ja pipot päässä. Vähän ennen kuin järvelle tultiin ihmettelimme isoa valkoista liikkuvaa "asiaa". Ei sitä kaukaa oikein tunnistanut ja vaikutti poroa isommalta. No se oli lopulta albiinoporo. Eli sama kuin viime vuonna. Mielenkiintoista. 

2. pv. 21.8.  Aamu oli sumuinen, tuulinen ja kylmä. Tätäkö varten tänne tultiin, tällaistakö tämä on, pyöri mielessä. Noh, olosuhteita naureskellen siirryimme isoon telttaani värkkäämään aamupaloja. MSR Hubba Tour kolmoseen mahtuu hyvin kaksi miestä koirineen ja vielä mahtuu absidin puolella tekemään aamupalatkin.

Aamusumu

Mieliala koheni, voimia palautui ja sääkin selkeni jo osittain. Matkaa Terbmisjärvelle ei ollut enää kuin noin 6 kilometriä. Viimeiset kaksi olivat erityisen mukavia kun mökit jo näkyivät selkeästi ja matka eteni jouhevasti.

Mökit lähestyy

Olimme hyvissä ajoin perillä. Leiri pystyyn ja vähän kalastusta, hengailua ja niin edelleen. Ihan alkujaan suunnitelmana oli ollut haikata tähän päivässä ja pitää leiriä muutaman päivän ajan kalastellen lähialueilla. Nyt kun a) matkaan menikin jo kaksi päivää ja b) ei täksi mutta seuraavaksi, eli neljänneksi päiväksi, luvattiin sadetta koko päiväksi, pohdimme että ei ehkä järkeä jäädä tähän yhdeksi päiväksi ja sitten kävellä koko päivä sateessa. Toisaalta ei haluttanut lähteä saman tien takaisinkaan. Myöhemmin keksimme välimallin ratkaisun: kiipeämme Salmivaarojen yli Saarijärvelle. Sieltä olisi vain 11km takaisin autolle. Sentään vähän lyhyempi jos sataa. Ja joka tapauksessa tulisi sitten käytyä sielläkin.

Terbmisjärveä. Ja vaaraa.

Onneksi ei olla kävelemässä Kaaresuvantoon.

3. pv. 22.8. Kolmantena päivänä kiipesimme siis ylös ja lähdimme kohti Saarijärveä. Näkymä Terbmislaaksoon avautui ylhäältä vaikuttavana. Muutamia muitakin kuin karttaan merkattuja mökkejä näytti laakson rinteillä olevan. Paihkasvaaran ja Terbmisvaaran välinen ylänkö tai satula näytti mukavalta vaellusmaastolta. Sitä kautta olisi päässyt Ailakkajärven tuvalle, mutta siitä jatkot autolle sen verran epävarmaa että sinne ei nyt lähdetty.

Laaksoa

Matka eteni ylhäällä kivasti. Maisema vaihtui aika pian totaalisesti, huippujen ja kumpujen välistä ei nähnyt välillä enää laaksoon muttei oikein eteenpäinkään. Sitten oli ihan huvittava suunnistus-väärintulkinta. Katsottiin korkeuskäyriä, että näemmä kahden huipun välistä menee kätevästi reitti kohti Saarijärveä: Salmijärveltä lounaaseen katsottaessa siinä näyttäisi käyrien mukaan olevan kaksi huippua, joiden välistä menee ohueako kaistale luoteeseen jonne olimme menossa. Saapuessamme kaistaleelle maisema "ei ihan" vastannut tulkintaamme: vasemmalla kyllä oli huippu, mutta oikealla selvä pudotus järvelle. Mitä ihmettä, harvoin näin pieleen karttaa katsoo. Aika nopeasti ymmärrettiin kuitenkin, että kyseissä kohdassa on helppo katsoa korkeuskäyrät väärinpäin; järveltä heti lounaaseen ei ole mitään huippua, vaan pudotusta ylhäältä, ylämäkeä järveltä. Hah! Vähääkään pidempään jos karttaa olisi katsonut, olisi Salmijärven lounaisrannan jyrkkä seinämä jo asian paljastanut, mutta tämä kun nyt oli tämmöistä summittaista suunnistamista kohtuu helpossa maastossa.

Jossain vaiheessa avautui näkymä Salmijärvelle pohjoiseen, sekä ymmärtääkseni Meekonpahta pohjoisessa. Lounastimme lähellä nimetöntä lampia Salmivaaran eteläpuolella. Ihan lammelle ei viittitty laskea, kävin hakemassa vettä alempaa läheltä lampea ja palasin lounaspaikalle.

Sitten avautuikin erittäin vaikuttava näkymä kun Salmivaaran sivurinteen ylitys alkoi olla korkeammalla kohdalla. Norjan tunturit, Barras, Saana, Deamadanvarrin pahta, ja ihan oikealla näkyi vielä Terbmisvaaraakin. Mieletön kokonaisuus, joka avautui kaikki kerralla kun tähän kohtaan noustiin.

Vain osa näkymästä. Keskellä Deamadanvarri, jota ei kartasta tällaiseksi arvaisi.

Sitten alkoikin melkoista rakkaa alamäki Saarijärvelle. Ei muuten mutta koirat. Jotenkuten siitä kuitenkin selvittiin, ja kyllä siinä vihertävääkin oli paljon, ei ihan pelkkää kiveä.

Jännään paikkaan on Saarjärven vanha tupa laitettu. Uudet puolestaan tosi uusia ja jonkun matkan päässä vedestä - ehkä hyväkin niin. Me kuitenkin pystytimme taas teltat. Mielenkiintoisia pilviverhoja ja vuoria tuulen mukaisesti nuolevia pilvinäkymiä illalla ja aamulla.

4. pv. 23.8. Neljäntenä päivänä patikoitiin sitten Kalottireittiä takaisin lähtöpisteeseen. Reittihän käy Norjan puolella, tätä ei kyllä maastossa huomaa ellei jatkuvasti karttaa tiiraa. Vasta Suomeen palattaessa tuli vastaan ensimmäinen kyltti valtakunnan rajasta. Loppumatka meni upeita maisemia ihastellen ja kiviä koirien kanssa väistellen. Ihan hauska reissu niiden kanssakin, mutta ei ehkä tällaiseen maastoon enää.

Meekolle täytyy päästä joskus!