Mene ja tiedä

Pitkästä aikaa täällä muutaman päivän vaelluksella. Edelliset neljä kesää ovat kyllä tuoneet seudulle, joko työ- tai vapaa-ajan merkeissä, mutta korkeintaan yhden yön reissuille, joten niillä on tullut lähinnä käytyä huiputtelemassa Kiilopäätä, Luulammella ja Iisakkipäällä. Edellisestä useamman yön reissusta alueella oli päässyt kulumaan jo 8 vuotta. Nyt oli sitten tarkoitus patikoida enimmäkseen omia polkuja siten, että Taimenlammen kautta käytäisiin katsastamassa Porttikosken seutua, jossa en aiemmin ollut käynytkään. Sieltä sitten alaspäin, kenties Padagovaa katsomassa ja sitten lopuksi vasta vähän kuljetummalle reitille Suomunruoktun kautta takaisin. Loppupää meni kuitenkin eri reittiä koska alun pari tunturien ylityksiä sisältävää päivää meni sen verran sumussa, että teki mieli nousta vielä lopuksi uudelleen tunturiin kun oli aurinkoisempaa. Etenkin kun mukana ollut kaveri oli ensi kertaa alueella ja tottunut vaeltamaan lähinnä Lemmenjoen erämaissa eikä niinkään korkeuseroissa. J

Lokakuussa 2015 oli vielä suhteellisen lämmintä kun ajateltiin lähteä kavereiden kanssa mökille ja pienimuotoiselle purjehdusreissulle Leivonmäen kansallispuistoon. Kyseissä puistossa on nyt tullut retkeiltyä kymmeniä kertoja kesällä ja talvella. Puistosta löytyy pari rauhallisempaa paikkaa ja tarkoitus olikin purjehtia yhteen niistä viiden hengen porukalla. Näin tehtiinkin, lumisade vaan yllätti veneilijät... Kohteessa ehdittiin makkarat paistaa jne., mutta paluumatkalla alkoi melkoinen lumimyräkkä joka kestikin sitten loppuviikonlopun. Ei olekaan aiemmin tullut tällaisessa kelissä veneiltyä. Se hyvä puoli tosin että pimeälläkin erotti rannat aika hyvin kun valkoinen lumi osui valokeilaan... Suunnistaminen isomman selän yli meni vaan melko hankalaksi. Whiteoutissa kun oltiin eikä gps:stäkään merkittävää hyötyä ollut kun ei nähnyt muuta kuin pisteen keskellä järveä joka pyöri mihin sattui. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt jättää köysi perästä vet

Pienimuotoinen talvivaeltelu Kemihaarassa. Arvokasta kokemusta tulevaa varten. Olimme värkänneet oman JR-27:n talven iltoina, mutta saimmekin viime hetkellä käyttöömme isomman pulkan. JR tuntui kahden miehen kamoille vähän ahtaalle, joten nopeasti päätettiin vain ottaa tämä mukaan.  Kaiken pahan alku ja juuri. 200cm, 80+kg. Kyllä, vähempikin olisi riittänyt. Ajoimme Uudeltamaalta Kemihaaran pihaan. Ilmatieteenlaitoksen mukaan noin -13 piti olla. Oli yli -20 (tulevana yönä -27). Pakattiin ahkio ja lähdettiin liikkeelle. Ahkio ei liikahtanutkaan parkkipaikalta. Katsoin jo, että jäikö joku remmi kiinni jonnekin kun ei inahdakaan. Useamman kerran piti ihmetellä että mikä siellä haraa vastaan kun ei mitään tapahdu. Se oli semmoinen kuin kitka pakkasessa. Mietittiin jo, että mitä voi jättää pois kun 50m veto parkkikselta tuntui melkoiselta työltä. Mutta ei siellä loppujen lopuksi mitään sellaista poisjätettävää ollut mikä olisi kauheasti auttanut. Joten ei muuta kuin a