Ylläksellä hiihtämässä

Hiihtohommissa Ylläksellä

Joulukuun välipäivinä käytiin hiihtelemässä Ylläksellä. Paikka on tuttu vuosien (tai no, vuosikymmenten) takaa lasketteluhommista. Hiihtoladuilla ei ole tullut käytyä täällä aiemmin. 10 vuotta sitten kesällä tehtiin pienimuotoinen vaellus alueella. Tuolloin lähdettiin Kesänkijärven rannasta, kierrettiin Lainiotunturi, käytiin Pyhäjärven rannassa ja lopuksi patikoitiin koko Aakenuksen laki.

Mutta nyt luisteluhiihtohommista innostuneena siis hiihtolatuja koluamassa. Ja niitähän Ylläksellä riittää.

Ylläksen reittiverkostoa...

Yövyimme Äkäslompolon puolella Ylläskaltiossa, ja lähdin ensimmäisenä iltana käymään Tunturijärven kodalla. Valaistu latu lähti noin 150m hotellin pihasta ja käytännössä sen alkuunkin pystyi hiihtämään.

Ensimmäistä hiihtoa kartalla suunnitellessani olin lähinnä kilometrimääriä tarkastellut, enkä niinkään korkeuskäyriä. Ajattelin, että ei olisi kilometrien puolesta pahakaan reissu pyörähtää kodalla, huomioin toki, että pätkä punaisella merkattua latua olisi välillä. Sitä en ollut huomioinut ja/tai tiennyt, että kyseinen punainen pätkä oli nimenomaan "Isomettän nousu", kuvauksen mukaan:

"Isomettän nousussa hiihtäjä voi haastaa itsensä äärirajoille kiipeämällä nousun päälle tai hioa laskutaitojaan laskemalla kaksisuuntaisen ladun vauhdikkaasti alas. Reitti on tasoltaan keskivaikea".

Tämä kaikki siis selvisi myöhemmin ladulta palattuani. Ylämäkeä ylös yrittäessä sen pituus kyllä hämmensi, kun ilman ennakkotietoa sitä kapusi. Pari kertaa pysähdyin haukkomaan henkeä ja mietin jo että tällaisiako nämä kaikki mäet ovat täällä. Sitten kaivoin latukartan taskustani, paikansin itseni korkeuskäyrä-ryppään kohdalle ja totesin olevani tosiaan pitkähkössä jyrkähkössä ylämäessä, mutta toisaalta lähes ylhäällä jo, joten kiukulla loput ylös vielä. Tunturijärvelle en kuitenkaan enää lähtenyt, kellokin alkoi olla jo aika paljon. Hiihtelin Kellokkaalle vievän tien risteykseen ja sieltä sitten takaisin. Menomatka hotellilta tähän käännöspaikkaan vei 32 minuuttia, mutta paluu vain 16 minuuttia (kokonaisaika oli kuitenkin pidempi kun harhauduin aika alussa jo ladulta hetkeksi ja ylipäätään pitelin vähän taukoa välillä). Alamäkeä pyrin laskemaan latua pitkin sen mitä uskalsi, mutta joissain kaarteissa piti jo poistua ladulta jarruttelemaan, gps näytti myöhemmin vauhtia olleen 39km/h siinä kohdin.

Sellainen reissu oli se.

Toisena päivänä pakkanen kiristyi huomattavasti, ollen illalla jo -24. Tämän vuoksi kävin heti aamusta tekemässä pienen n.8km. lenkin Velhon kodalle. Hyvät ladut kyllä, jonkin verran tosin tämäkin siniseksi, eli helpoksi merkattu reitti vaatii laskutaitoa ja -uskallusta. Pikku pakkanen, tulloin vielä noin -10-14, ei liiaksi häirinnyt. Otin mukana olleet pertsasukset tällä kertaa varoiksi käyttöön jos luistoa ei olisi, mutta kyllä sitäkin oli ihan mukavasti.

Kodalla oli oikein tunnelmallista kynttilöineen kaikkineen. Kuumaa mehua ja munkkikahvit ja sitten takaisin. Sain hiihtäjäkollegalta suosituksen kiertää toista, hieman pidempää reittiä takaisin, mutta koska olin sopinut jo lounasmenoa niin pudottelin samaa reittiä takaisin.

Loppupäivä menikin sitten maisematietä ajellessa, Kellokkaan näyttelyihin tutustuessa ja niin edelleen. Nähtävää ja koettavaahan Ylläksellä kyllä riittää. Käytiin myös autolla katsomassa Luosujärven tupa sekä Aurinkotupa.

Maisematie. Saattaa yllättää ensikertalaisen kaksi kertaa: ensimmäisen kerran siinä, että ei menekään niin ylös, kuin vaikkapa Kaunispäällä Saariselällä, ja sitten toisen kerran kun huomaa, että edellisestä huolimatta siellä on yleensä aina tosi hienot näkymät. Sekä kesällä että talvella.

Kolmantena päivänä ehtisi hieman pidemmän lenkin, joten ajelin toiselle puolelle Ylläs-tunturia Aurinkotuvalle, joka on useamman ladun risteyskohta. Itse asiassa useamman kuin olin kartasta laskenutkaan. Jotenkin olin katsonut että latuja lähtisi kolmeen suuntaan, mutta yhteensä neljäähän niitä sitten lähti. Hetken arpomisen jälkeen lähdin Luosujärven suuntaan, tähtäimenä aiemmin tsekkaamatta jäänyt Tunturijärvi ja tupa siellä. Noin kymmenen asteen pakkanen viilensi hiihtopukuista olotilaa jonkun aikaa ennen kuin alkoi lämmetä hiihtäessä. Siniseksi merkattu reitti nousi käännöksen jälkeen n.4km enempivähempi koko ajan ylös tunturiin. Jotenkin sen jaksoi kuitenkin ja kiipesin tuvalle. Paikalla oli myös isohko kota, jossa oli tulet ja omia eväitä pystyi siellä syödä, joskin tällä kelillä siellä oli aika kylmä kyllä istuskella. Varsinkin jos oli yhtään hionnut juuri pitkässä ylämäessä. Kahvilatupa oli pieni, noin 3-5 -paikkainen ja tarkoitettu luonnollisesti vain kahvilan asiakkaille. Siellä oli kuitenkin hyvä hörpätä kahveet, vähän latailla virtapankista kännykkää kuvien ottamista varten ja wc:tkin olisi ollut jos olisi ollut tarvetta.

Kaikki hiihtämäni ladut olivat aivan priimakunnossa, sekä kovemmalla pakkasella että lähempänä nollaa, aamusta, illasta ja päivästä. Ja kahteen suuntaan ladut.

Tunturijärven kota. Lähistöllä myös wc:t sekä kota omien eväiden syömistä varten.

Paussin jälkeen toista, enimmäkseen punaisella merkattua reittiä alas. Hieno pitkä lasku, mutta sama juttu että noin 40km/h tuntuu olevan se raja minkä verran uskaltaa latua laskea murtsikoilla, ainakaan tuntematonta, siitä kun vauhti vielä kiihtyy -kuten tässä laskussa kiihtyi- niin piti jo siirty keskelle jarrailemaan. Olin nostanut Polarin ranteesta takin päälle, jotta näkisin kertyneet kilometrit hiihtäessä ja osaisin paikantaa itseni oikeisiin risteyksiin oikeaan aikaan jne. Laite oli ladattu täyteen ennen lenkkiä, mutta 11,3km kohdalla se hyytyi. Kellon näki vielä, mutta ilmoitti että gps-seuranta lopetettu. No, reitti oli aika hyvin merkattu, joten risteyksiä ei tullut missattua.

Aurinkotuvan pihaan tulikin laskettua sitten aika vauhdilla, ja lenkki oli ohi. Oli toki jo muutakin menoa, mutta jatkossa voisi tehdä kyllä pidempiäkin lenkkejä alueella.

***

Netissä maisemiltaan hienoksi mainostettuja reittejä mm. Kellostapulin ja Keskinen laen välissä on merkattu punaisiksi, joten jos niille lähtee niin hyvä pakata vähän vaihtovaatetta mukaan ainakin vähänkään kiprakkaamman pakkasen aikaan, haastetta varmasti piisaa.

Hyvä ja helppo tasaisen maaston n.10km lenkki löytyy kuulema lähellä Ylläsjärven rantaa. Ja moneen muuhunkin suuntaan lähti vielä kiinnostavia latuja. Ja latukahviloita alueella on tosiaan kymmeniä (!).

Ainakin näin joulukuiseen aikaan kannattaa huomioida, että valaistuja latuja on vain pienehkö osa kaikista laduista. Joten pidemmät lenkit kannattaa ajoittaa valoisaan aikaan ja pimeämmälläkin tulee huomioida valaistusten sammuttamisen ajankohta kello 22. Otsalamppu kannattaa olla joka tapauksessa mukana.

Tänne siis uudestaan mahdollisimman pian! (joka ei välttämättä ole kovi pian)