UKK-puistossa 2011

Kiilopäältä Luirolle ja takaisin - turistireitti ilman turisteja 2011

Kesän vaelluksen piti suuntautua Vaskolompolon suuntaan lähinnä sen vuoksi kun mukaan oli lähdössä yksi kalastava kaveri. Jo vaellusta suunniteltaessa oli kuitenkin tiedossa että kyseinen veikko pidentää omaa reissuaan alkupäästä siten, että käy pohjiksi viikon verran kalastelemassa Inarinjärvellä ja jatkaa sitten siitä, joten kohde voisi hänen puolesta olla Lapin sisällä mikä tahansa. Kalastuskiintiö olisi tuossa vaiheessa hänen puolestaan jo täytetty. Siihen jäi vielä reissujen väliinkin neljä päivää jolloin hän tulisi olemaan kalassa jossain päin Lappia.

Kaikki oli siis auki ja mietittiin Käsivartta ja UKK-puistoa. Niin sanottu turistikierros UKK-puistossa oli vielä tekemättä ja aiemmalla UKK:n käynnillä ei Luirolle asti päästy, joten päätimme tehdä "sen perus" Kiilopää-Suomunruoktu-Tuiskukuru-Luiro-Lankojärvi-Rautulampi-Kiilopää -reissun. Aiempi reissu samalla porukalla suuntautui Muotkalle ja mieltymys erämaihin on kasvamassa, joten nyt jos koskaan ehti vielä tehdä tällaisen niin sanotun turistireissun.

1.8.
1. päivä
0km

Ajettiin Kiilopäälle ja tavattiin sopimuksemme mukaan jo puolisentoista viikkoa reissussa ollut kalastaja täällä. Sen oli näköinenkin. Tuomisina meillä oli muun muassa uudet housut. Tolosjoen varrella ja Kiilopään lähistöllä oli kulunut Inarinjärven jälkeen viimeiset neljä vuorokautta ja kalaa oli tullut.

Olimme vuokranneet Suomen Ladulta saunallisen mökin ensimmäiseksi yöksi ja se oli hyvä ratkaisu.

Kiilopäältä

2.8.
2. päivä
15km

Kamat kasaan ja menoksi. Nyt oli tiistai. Forecan mukaan Saariselällä tulisi olemaan torstaina neljä astetta lämmintä ja vesisadetta - päivällä. Nyt ei tuntunut siltä, aurinko paistoi ja lämmintä oli reilut kaksikymmentä astetta. Rinkkapuntari näytti 29kg. Ylimääräistä oli mukana mutta niinhän sitä aina. Kannoin koiran ruoat, ei jotenkin tuntunut luontevalta laittaa niitä koiran selkään ja kun 906 istuu minulle niin hyvin niin mikäpä ettei. Laskin että ne teki 3 kg.

Sateet ja kylmyys ei huolettanut sillä tässähän oli nyt kyseessä seutu jossa tupia on tuon tuostakin. Jos nyt ei yöpymään pääsisi niin kamat ainakin saisi kuiviksi seuraavaa päivää varten. Kuumuus sen sijaan rupes vaivaamaan mustaa koiraamme kun noita purojakaan ei ihan vieri vieressä ole kun Kiilopäältä lähtään liikkeelle. Silläpä uitinkin koiran aluksi. Noin kympin tai vajaa talsittuamme puro tulikin kohdalle. Teeriä jonkin verran, pari sopulia.

Noin parin kilsan välein pidettiin pikku taukoja, näin usein ei aiemmin olekaan tullut pidettyä taukoa mutta nyt tuntui että se oli hyvä idea. Vaikka rinkka painoi niin iltasella ei juuri hartioissa tuntunut. Virittelinpä urheiluteipitkin hartioihin, jottei hiertäisi. Ei hiertänyt mutta tiedä sitten, eipä tuo ole aiemminkaan. Savotan 906 tuntuu istuvan aika lailla täydellisesti kun rinkan tai sen painon kanssa ei ole reissuilla ollut ongelmaa tähän asti.

Tauko laavulla, risukeittimistä oli ollut paljon juttua ja testailtiin omaamme. Eli Prismasta ostettu aterimien kuivausteline. Siihen tulet eikä muuta. Ei ainakaan ollut liian pieni, mutta jatkuva ruokkiminen ja tietty epäkäytännöllisyys jne. ei saanut kyllä päätä käännytettyä tähän koulukuntaan.

Sitten vesisateessa Suomunruoktun autiotuvalle.

Perillä ihmeteltiin että miten meni 15km noin kevyesti. Yksi muu pariskunta oli tuvalla, koira heilläkin. Hienon kuvan olivat saaneet hämmästyttävän isosta ketusta. Myöhemmin illalla tuli pariskunta joka viritti telttansa kohtuullisen kauas mökin taakse. Ei vielä vastannut turistireitti-kuvausta mutta yksinkään emme siis olleet. Tupa on kyllä hienolla paikalla. Illalla kaveri yllätti oluilla ja istuttiin nuotiolla.

Polku Suomunruoktun autiotuvalle.

Illan viettäjät suomuojoelta päin.

3.8.

3. päivä
14km

Lähtö Suomunruoktulta kohti Tuiskukurua. Seurueen kolmas jäsen jäi järjestelemään rinkkaansa tuvalle kun muut lähtivät. Kun sai meidät kiinni, kertoi kaatuneensa ja lyöneensä polven joskaan ei pahasti. Seuraavalla taukopaikalla kuitenkin todettiin että pieni kolo oli näkyvissä, joskin polven alapuolella, ei suoranaisesti polvessa. Desinfioitiin, basibactia ja laastarit päälle, jonka jälkeen urheiluteipillä teipattiin jalka. Matka jatkui ja kaveri linkkas jo tässä vaiheessa. Kyseltiin jaksamista mutta hiljalleen eteni ja totesi että hyvin etenee, katsotaan miten huomenna.

Tauko lammen rannalla. Ripariporukka hoilasi virsiä ennen lähtöään. Matka jatkui hitaasti, ei pelkästään linkkaavan kaverin puolesta vaan muutenkin, kilometrit eivät ottaneet vähetäkseen. Kalastajan aiemmin kolhiintuneista vanhoista silmälaseista irtosi linssi. Paikkasin jesse-teipillä. Tuli villin näkönen viritys.

Reitti nousi vihdoin vähän ylemmäs ja pidettiin tauko ja käytiin soittamassa kotiin sekä sääennusteen verran saatiin nettiyhteyttäkin kännykällä. Huomiseksi kylmenevää, noin kymmenen astetta lämmintä.

Saavuttiin Tuiskukurulle. Nuotiolla kokeiltiin Marskin Vorschmackkia, joka ei ihan täydellisesti kyllä onnistunut, vähän kuivaa tuli. Yllätysrepusta löytyi taas oluet sekä jotain muuta kivaa. Nuotiopiiriin saapuneet "etelän tytöt" lainasivat ystävällisesti polvituen toverillemme. Kattelin kateellisena heidän Hillebergiään mutten toisaalta harmitellut meidän jatkuvaa tuvissa nukkumistammekaan. Johan tuota on telttailtu esim. talvireissulla.

Aamulla pihaan ajoi kaksi suurehkoa mönkijää. Olivat viemässä Luirolle uutta tukea puunsahausta varten. Olivat törmänneet pariskuntaan pienen koiran kanssa, pariskunta oli kuulema Vongoivalta tulossa naisen mukaan. Sama pariskunta kertoi meille Suomulla olevansa ensimmäistä kertaa vaeltamassa ja olivat vähän käyneet kalastelemassa siinä Suomun lähistöllä...

Kysyttin ottaisivatko linkkaavan kaverin rinkan mukaan Luirolle ja ottivathan ne. Itselläni oli taskuun mahtuva päiväreppu mukana johon kaveri sitten otti tärkeimmät tavaransa ja näin sitten edettiin. Päivän etappi oli loihakkaat kahdeksan kilometriä joka meni tietysti mukavasti. Perusjuttua, autiosaaren top 6 levyt käytiin läpi ynnä muuta. Yllättävän monen finn hits -iskelmän melodian sitä muistaa, toiset muisti myös sanat.

Ylitys Luirolle oli helppo niin kuin muutkin tämän reissun ylitykset. Kumpparimiehilläkin riitti varsi.

Luirolla riitti tupia. Porukkaa ei vaan näkynyt missään. Tämänhän piti olla turistirysä. Aikamme kierreltyämme todettiin että kahden ihmisen kamat näytti olevan tuvan seinustalla. Elettiin tosin iltapäivää, noin klo 14, joten porukkaa lappoi sitten Sokostin huiputukselta iltaa kohdin. Hiltonissa saatiin kuitenkin olla keskenämme, varaustuvan puolella oli 2miestä+2poikaa seurue (joka evakuoitiin seuraavana päivänä Aslakilla ilmeisesti kuumeen vuoksi). Yksi isompi seurue sieltä laskeutui mutta juuri muita ei sitten ollutkaan. Saunan lämmitimme ajoissa ja uimme ennen kuin muita tuli paikalle, mahtava kokemus. Melko kookas oli tulipesä kun tuntui että sinne katosi isompikin kalikka tuosta vain. Yllätysrepusta lonkerot.

Luirojärvi. Uitiin ja yks kiersi ympäri.

Kalastaja kiersi Luirojärven, ei mitään. Me muut kaksi ja koira kiertelimme ja kävimme muun muassa katsastamassa huoltotupien takaisen hiekkarannan, uudehkosta Saariselän retkeilyoppaasta bongattua. Nuotiopaikalla ruoat ja unille, seuraava päivä olisi pitkä, noin 19km ennalta arvioiden.

Huoltotuvan mahtailevaa "rivastoa".

Koira jaksoi hyvin vaikkei kovin pitkillä lenkeillä olekaan kesäloman aikana käynyt kun oli ollut mökkeilyä ja muuta. Luiro olisi kääntöpiste. Jos nyt astuisi tassunsa johonkin terävään kiveen tai vastaavaan niin siinä olisi sitten 35-38km taivallettava jollain keinoin. 30kg lisäpainoa ei mielellään ottaisi, joten se olisi sidottava tassu jotenkin.

4.8.
4. päivä
20km

Päivän aluksi laitoin kokeeksi koiralle tossut etutassuihin, että mitä se niistä sanoo. Että jos antaa olla niin säästyisipähän anturat hetken aikaa. Iltaisin olin tassurasvaa laittanut. Luonteeltaan lepposa labradori ei virkannut mitään. Kuitenkin kun liikkeelle lähdettiin niin pienen hassun kävelyn jälkeen vauhkoontui ja yritti järsiä tossuja. Otin pois.

Ylitimme taas Luirojoen ja rupesimme syömään päivän pitkää matkaa. Tuli soita. Melko hankalia ja vetisiä, ainakin yksi. Piti kiertää. Sitten hankalahkoa maastoa polvivaivaiselle, joka ei päättänyt soittaa mönkijöitä hakemaan vaikka sellaista palvelua tarjosivatkin. Eikä lähtenyt evakuointilennollekaan (joka muuten palasi vielä lähdettyään pikaisesti, ilmeisesti hakemaan jotain unohtunutta??). Matka kuitenkin eteni, joskin hitaasti.

 
"Lounaspaikaksi" katsottiin kartalta eräs laavu. Joka ei meinannut millään tulla vastaan. Lopulta kun ihmeteltiin niin tulipaikkahan se oli ollut eikä laavu, joten oltiin ohitettu jo. Joen rannasta löytyi kuitenkin mahtava paikka. Puheenaiheina Lapin muinaishistoria ja sukulaiset. Suomi-sanan juuret olisivat kuulema Indo-Iranilaista alkuperää tarkoittaen Suomella ihmistä, erotuksena muista pohjoisemmessa (kuin nykyisen Varsinais-Suomen kohdalla) asuvista ei-ihmisistä. Tiedä sitten. Baltian zeme (alava maa) lienee ollut toinen, jota veikattu sanan juureksi. On kuitenkin myös pari muuta indo-Iranilaista alkuperää olevaa suomen kielen sanaa, joten siinäpä riitti pohdittavaa. 

Matka jatkui. Hieno silta, jossa vain toisella puolella kaide. [edit. 2019, onkohan tämä se, jossa ei lopulta kaiteita ollenkaan ja tämän jälkeen loputkin purettu??]

Kuoliaaksi tallautunut sopuli keskellä polkua. Koira käveli suorilta ohi. Ylitys. Hieman jo edellisiä syvempi, kumpparimiehetkin joutu jo riisumaan jalkineitaan. Koiran pidin hihnassa, joka oli kiinni valjaissa, joten saisi otteen jos virta veisi. Tuntui itse asiassa vähän vievänkin koiraa vaikkei niin syvää ollutkaan. Todennäköisesti olisi kyllä itsekseenkin selvinnyt pienestä virran viennistä huolimatta. Vastarannalla oli vaelluskengät. Melkoista. Olisiko joku ylittänyt kengät jalassa ja jättänyt märät kenkänsä siihen. Ja jatkanut sitten, niin, millä? Sandaaleilla? Eivät olleet merkkikengät.

Meänteisen mailla liikuttiin. On se ollut hurja kaveri.

Matka Lankojärvelle oli pitkä. Kello taisi käydä kahdeksaa - yhdeksää ennen kuin saavuttiin perille. Sovittiin että seuraavana päivänä herätään aikaisin, jotta ehditaan saamaan jokin saunallinen majoitus Kiilopään tai Saariselän lähistöltä.

5.8.
5. päivä

18-19km?

Laitettiinkin sitten niinkin absurdi herätys kuin 6:30. Eipä tuo tieten mitään tee kun on pieniä lapsia niin ihan normi juttu. Paukutettiin Rautulammelle aika haipakkaa. Juuri ennen lampea kaveri otti koiran ja onnistui lampsimaan väärää polkua, ei nähty lammella. Pikkasen huutelua ja sieltähän se jostain sitten tuli. Oli koira ollut ihmeissään. Ruoat lammella ja baanalle.  

Melko haipakkaa näköalareitti Kiilopäälle, päältä soitettiin. Puolijuoksua loppu, ei minun juttuni. Mutta mitäpä sitä venymäänkään sinne toisaalta kun viimeistä viedään ja se majoitus oli hommaamatta. Ei kuitenkaan sais kovin rennosti enää maisemia kattella kun perilläkin olis oltava ajoissa. Oltiinkin sitten jo noin 14 aikaan Kiilopäällä. Melkoista. Punnitsinpa sitten rinkankin uudelleen, 21kg. 8kg on aika suuri erotus. Koiran muonat teki arviolta 2kg, 0,8l juomapullo vajaan kilon, väkijuomaa ei ollut kyllä puoltakaan kiloa... pastapussit ja leipä, kai ne sen tekee sitten. Ja Vorschmack!


Laanilaan yöksi. Hämmentävä paikka mitä tulee tulisijoihin: Joko meidän makkaran paistomme yleisen tilan isossa takassa tai naapurihuoneen takan poltto aiheutti sen että myös meidän huoneessamme oli melko lailla savua, takan kautta tullut. Ei muuta ku pelti kiinni (oli ollut auki) ja ikkunat auki. Laanihovissa iltaa, hieno entisaikojen hotelli.

***

Hyvä reissu. Teltat oli turhaa mukana. Ei kovin eräretkeilyä mökkeineen, roskiksetkin oli mihin en ole ollenkaan tottunut. Ensi kerralla sitten jotain ihan muuta. Nimitys turistireitti on kuitenkin ehkä hieman harhaanjohtava. Ehkäpä siellä sitten johonkin tiettyyn aikaan on paljon ihmisiä liikkeellä mutta siinä kun parikymmentä kilometriä kantoi rinkkaa Luirolta Lankojärvelle juurakkojen ja kivien täyttämillä poluilla ketään näkemättä niin ei se suoranaisesti turistireitiltä tuntunut. Rautulammella oli kyllä väkeä teltoissa kun pipoa.

Yhdenlainen Hetta-Pallas tämä kuitenkin oli kun on noita tupia. Pelkkä UKK-puisto on kuitenkin melko suuri, ja sen rajoilta jatkuu vielä muut mielenkiintoiset alueet, joten eihän tässä vielä(kään) "mitään" nähty.