Päijänteellä haukkaamassa happea, talvi 2010

Aurinkoa, autiota ja tasaista Päijänteen kansallispuiston jäällä 2010.

Aiemmat "lähiretkeilyt" talvella olivat sijoittuneet Nuuksioon, Repovedelle, Evolle ja Liesjärvelle ja nyt kun tuli ahkiokin värkättyä niin mikäs sen parempi kohde sitä vedellä perässä kuin Päijänne.

Alueelta ei ollut kovin helposti saatavilla karttaa, joten printtasimme retkikartasta muutaman sivun, vähän kuvankäsittelyä ja laminointia ja voila. Vaikka "pärjäishän tuolla ilmankin". Kiva se on kuitenkin aina olla olemassa.

Kelien puolesta oli pientä jännitystä, kantaako hanki? Ystävällisiä neuvoja tuli kuitenkin vaellusnet-palstalta ja niidenkin perusteella lähdimme matkaan. Koska aika oli taas rajallinen, emme hiihtäneet Padasjoelta asti vaan valitsimme lähtöpaikaksemme Hirtniemen. Ajelimme aina Huovarin saareen ja pikkasen kiertelimme ja totesimme että aika heikosti oli paikkoja johon auton voisi jättää.

Löysimme kuitenkin yhden vartavasten autoa varten tehdyn kolon. Pienen pohdinnan jälkeen parkkeerasimme auton siihen ja rupesimme pakkaamaan ahkiota. Lähialueelta käveli pariskunta paikalle ja totesi että auton jättö siihen on ok. Samalla neuvoivat kuinka kannattaa ehdottomasti lähtä etelään, "eikä Padasjoen suuntaan". Mielestäni näyttivät Padasjoen vikasuuntaan, tarkistin asian vielä kompassista ja kartasta myöhemmin vaikka olihan tuo muutenkin "aistittavissa". En tiedä minkä vuoksi heidän mukaansa ei kannattanut lähteä pohjoiseen mutta juuri sinne olimme menossa, Lietsaaren kautta Kelventeelle. Siellähän niitä saariakin olisi, ja kansallispuistosta kun puhutaan niin huollettuja tulipaikkoja myös. Eivät olleet kuulleet moisesta.

Sama pariskunta kantoi myös huolta yöpymisestämme. Kerroimme teltasta. Tarjosivat pihaliiteriä tai saunarakennusta. Kieltäydyimme houkuttelevista tarjouksista ja lähdimme matkaan.

Ahkioon pakkasimme aikas paljon tavaraa. Niinsanottua ekstrakampetta oli muun muassa kahdet lumikengät ja kaira.

Hanki kantoi todella hyvin, vastoin joitain ennakko-oletuksia. Alueella olisi pitänyt järjestää jotku hiihtokisat kyseisenä viikonloppuna mutta ne oli peruttu hangen huonon kantavuuden vuoksi (tämä ei varmaan ollut se ihan täsmällinen muotoilu perumisen syyksi).

Suksilta noustaessa hanki kuitenkin petti heti:

Pidimme taukoa Lietsaaressa ja ihmettelimme miten missään ei näkynyt ketään. Keväinen lauantaipäivä, aurinko paistoi ja hanki kantoi.

 
Jatkoimme Kelvennettä kohti ja aika lyhyen matkan aikana keli muuttui totaalisesti.

Whiteout, "out of nowhere":

Jos tällainen keli olisi jatkunut pidempään niin kyllä siinä olisi saanut karttaa ja kompassia tiirustaa vähän tarkemmin. Ja muutenkin kun oltiin jäillä liikkeillä niin tuonkaltaisella näkyvyydellä rantaa kohti hiihto on otettava aika skarpisti. 

Tämän jälkeen satoi jalkarättejä parikymmentä minuuttia, kävimme katsastamassa jonkun tulipaikan ja jatkoimme matkaa. Tuli kaunis auringonlasku.

 

Piipahdettiin saaren toisella puolella vilkaisemassa mestoja ja laskettiin pikku mäki takaisin, tulipa todettua ruotsin armeijan suksien laskuominaisuudet samalla melko heikoiksi.

Lopulta majoituttiin ja tulisteltiin.

Haltin XPD Alfa2. Kuvassa vasemmalla näkyy erään talvireissun aikana käydyn painin (minä vs. teltta) lopputuloksena taittunut kaari. Muillakin on ollut vaikeuksia saada kaari sisään telttaan erityisesti kylmällä. Toistaiseksi pätevin teoria on mielestäni telttakankaan kutistuminen kylmällä.

Aamusumpit ja menoksi. Ei kovin pitkää kierrosta saatu aikaiseksi, yllättävän nopeasti se aika kuluu. Samalla kuitenkin todettiin että ympäristö sopisi todella hyvin purjehdusta ajatellen ja sovittiin että tullaan kesällä uudestaan. Näin myös tehtiin.