Mene ja tiedä

  Tänä vuonna järjestin asiat niin, että olisi mahdollisuus kahteen vaellukseen. Perinteisempi elokuun puolivälin vaellus, ja nyt kokeiluna myös parin vuoden takainen konkarin vinkki: reissuun kesäkuun alusta siten, että ennen kuin hyttyset tulevat, mutta sopivasti lumien sulamisen jälkeen niin että vedet eivät enää olisi niin korkealla. Varasin kesäkuun toisen viikon lomaa. Kesä tuli tänä vuonna Lappiin hieman normaalia aiemmin, joten hyttysten kannalta olimme lopulta viikon "myöhässä". Olin alun perin tälle vaellukselle lähdössä yksin. Sillä olin suunnitellut lähdön Kiilopäältä, ja kaukaisin piste Pälkkimäojan laavu. Ajatuksena oli käydä 13 vuoden tauon jälkeen Suomunruoktulla, kulkea omia polkuja Kotakönkäälle, tsekata Padagova josta ei kovin tuoreita muistikuvia, nousta tämän jälkeen Joukhaispäälle sekä Lupukkapäälle. Sieltä sitten Pälkkimäojan laavulle, jota ei yhytetty 2020. Luirolle saunaan, ehkä Sokostin huiputus, ja poistuminen Kaavitsalampien sekä Kutturapään ylängö...